Synnytyskertomus

Laskettuaika oli 14.10 maanantai, loppuraskaudes mua pelotti että vauvan syntyminen menee paljon yli tai että joudutaan käynnistämään. Siivosin paljo, saunoin ja kävin kävelyllä :D Tiistaina 15.10 olin mun vanhempien luona koko päivän ja kävin välillä kiipeemässä rappuset ylös ja alas vitos kerrokseen. Mulla alko harjotussupistuksia tuleen jo varmaan 30 viikolla, ja loppuun asti niitä tuli paljon. Mentiin Mikan kaa aika myöhään kotiin tona iltana, ja nukkumaan klo 12. Klo 02.00 havahduin että tuntu kipua, meni hetki ja taas tuntu. Sit säikähdin ja otin puhelimen käteen rupesin laskeen supistuksia, viiden minuutin välein tuli supistus ja tunnissa ne voimistu koko ajan. Kolmelta nousin ylös ja menin suihkuun. Otin keittiön seinäkellon pesukoneen päälle ja istuin suihkunlattialla. Neljään asti siellä hengailin ja supistusten väli pysy koko ajan viidessä minuutissa. Neljältä menin herättään Mikan ja sanoin että nyt pitää mennä, mä en kestä. Musta tuntu et Mika ei ottanu mua ihan tosissaan ja hitaasti nousi ja puki. Istuin eteisen lattialla, Mika: "sattuuks sua?" :D Otin sairaalakassin mukaan koska olin ihan varma että en pääse kotiin enää, odotettii että tulee supistus ja si nopsaa autoon. Sairaalalla sitten he laittoi mut käyrille puoleks tunniks, katsoi kohdunsuun tilanteen ja totes "joo voitte mennä kotiin, ota tää neuvola kortti mukaan, joskus ne supistukset voi loppuakkin" Olin nii pettyny, sit ne sano että tulkaa vaikka kaheksalta takasin jos ne jatkuu. 

Mentiin kotiin si ja Mika meni nukkumaan :D prkl! Sängyssä supistukset tuntu hirveiltä ja menin takas suihkuun. Klo 8 mentii takas ja taas käyrille. Kohdunsuu 2cm auki... PLAAH. Menkää käveleen vähä ja käykää vaikka kanttiinis. Käytiin sitte syömäs aamupalaa siellä. Yheksältä takas.. ja vihdoin saatiin oma huone :) Sänky, nojatuoli ja tv. Meillä oli Mikan kaa hauskaa siellä, juteltii ja katottii telkkaria. Supistusten aikana Mika aina hiero mun selkää. Rampattii sairaalan rappusia kerroksia 1-10, Mika raukka :D Sitte asetin sille tuolin 8 kerroksen rappusten juureen ja ite kiipesin rappusia sen edes :D Vaikka supistukset teki kipeetä niin aamupäivä oli naurua täynnä :D En ees muista koska meillä olis ollu niin hauskaa yhes ja se varmaan autto jaksamaan. Klo 11 sain jonku kivunlievitys piikin ja se autto vähän. Meidä huonees oli se näyttö mistä sai seurata niitä omia supistuksia ja vauvan sykettä. Se oli mun mielestä kivaa, ja kun siinä näky myös viereisessä huonees olevan supistukset. Tunnelmaa hieman latisti kun jonku huuto kuulu meidän huoneeseen. Se pisti vähän pelottamaan.. Päivä kulu eteenpäi ja tuntu et mitään ei tapahdu. 

Klo 16 vihdoin kätilö kattoi ja olin 3,5-4 cm auki. MITÄ?? Niin vähä! kroohpyyh. Sitten se sano että pää on kyllä ny niin alhaalla että pakatkaa kamat ja mennään saliin, puhkastaan kalvot ja synnytetään tämä vauva. OK, pieni paniikki iski päälle :D Salissa vaihdoin vaatteet ja Mika oli aivan poissa tolaltaan :D Rauhottelin sitä sitte siinä ku itteeki jänskätti. Kalvot puhkastiin ja supistukset koveni. Mika oli kalpea ku kalkkilaivan kapteeni ja mä hengitin ilokaasua :D Huihai ja olinki jo 9cm auki. Halusin kohdunkaula puudutuksen, sanoivat että en semmosta tarvii ku pärjään niin hyvin. Vaadin sitä silti koska mua pelotti että pian rupee sattuun kovempaa. Lääkäri laitto sen jos lupasin olla aivan paikoillaan koska sitä jotain reunaa oli niin vähän jäljellä. Sitten oli ihanaa!! Supistukset ei tuntunu enää muutaku senmosena paineena, nousin seisomaan ja pidin Mikan harteista kiinni. Mikan pomo soitti ja Mika vastas sille. Naurettii siinä kätilön kanssa, miehet.. Kätilö kyseli multa koko ajan että tuntuuko että haluat ponnistaa ja mä vastasin koko ajan "öö, emmä tiiä" :D No jossain vaihees sanoin si että kai mä voisin jo ponnistaa, toinen kätilö tuli paikalle ja aloin ponnistaan. Mulle tuli jotenki nii tyhmä olo ku en tienny mitä pitää tehä :D Ponnistin, sanoin Mikalle ei hätää mua ei satu, ponnistin. Kätilöt käski mun koittaa kädellä vauvan päätä joka oli puoliks ulkona :D 

Pää oli vaikein ja kipein saada ulos mutta sen jälkee se vaan putkahti sieltä. Kipu loppu ku seinään! Siinä se nyt oli, 9kk odotuksen lopputulos, pieni mustatukkainen TYTTÖ vauva. "Se on tyttö se on tyttö!!"  Mika keräili itteensä siinä vieres :D Mika ei uskaltanu leikata napanuoraa niin leikkasin sen ite :) Sain vauvan rinnalle ja siinä sitä oltii <3 Pienen neidin lumoissa <3

Kaikinpuolin jäi hyvä muisto synnytyksestä :)

Synnytyksen koko kesto oli 17h 43min

Ponnistus 23min

Toivottavasti tämä ei järkyttäny ketään, koska järkyttävää se ei ollut :)